Sinkkunaisen suhinaa

Äkillisen elämänmuutoksen aiheuttamaa tunteiden purkausta.

Drinkkiä lauantaille, drinkkiä sunnuntaille maaliskuu 4, 2008

Aihe: minä — fustian @ 9:00 ap
Tags: ,

Lauantai-iltana meinasi tulla sinkkunaiselle ihan kiirekin. Naisten drinkki-illan alkamisaika lähestyi ja minä olin vielä kotona. Pikapika valmistautumiset, kassit kainaloon ja hyppy taksiin, joka vei määränpäähän. Siellä muut naiset olivat jo aloitelleet ja päässeet vauhtiin, onneksi minäkin aloitin raparperidrinkillä jo kotona, enkä täten antanut aivan liian suurta etumatkaa. Ja voi hulvaton sitä menoa. Kun viisi naista pääsee vauhtiin, siinä ei edes emännän koira tahtonut pysyä mukana. Drinkit lasissa vaihtuivat kuin liikennevalot Tampereentiellä. Juttua piisasi, mistäs muusta kuin miehistä. Miehet sitä, miehet tätä. Seksi sitä ja seksi tätä.

Päästiin me sieltä emännän luota yöelämäänkin. Suhautettiin pirssillä kaupungin toiselle puolelle laulamaan karaokea. Hyvin meni laulut, vaikka itse sanonkin (tai hyvältä se ainakin silloin kuulosti). Sain minäkin laulettua Pisteen huonosti päättyneelle suhteelleni. Karaokebaarin lähestyessä valomerkkiään otimme takit narikasta (järjestysmies sai pointsit kotiin käytöksestään kun menimme sisälle baariin, mutta pois lähtiessämme otimme ne pointsit takaisin, eihän nyt järjestysmiehen sovi hikeentyä enemmän kuin asiakkaiden! [ja näillä asiakkailla en tarkoita meidän sivistynyttä naisedustajaryhmäämme] ) ja suuntasimme kaupungin pintaliitopaikkaan. Jonot tosin olivat sellaiset, että hetken aikaa mietimme aulabaarissa, että mikä on suunnitelma B:mme. Rohkein meistä naisista meni sitten jututtamaan portsaria ja viiden sekunnin päästä edustava viiden hengen seurueemme lipui tyylikkäästi muiden ohi sisälle. Tästä ystäväni esimerkillisestä käyttäytymisestä rohkaistuneena puhuin vielä itseni lipunmyynnin ohi ilmaiseksi sisään, mikä olikin hyvä asia, sillä tuntia kauempaa emme tässä paikassa lattiapintoja kuluttaneet. Selvästikään tuo paikka ei iske minun suoniini. Jos joku muistaa nähneensä ko. paikassa viiden hengen naisseurueen, jossa yhdellä oli todella vittuuntunut ilme, niin kas, olet tunnistanut minut.

Sunnuntaiaamu käynnistyi yllättävän pirteällä menolla, vaikka lauantai-illan drinkkien laskuissa meninkin sekaisin jo seitsemän kohdalla. Ja sunnuntai-ilta vasta pirteästi päättyikin; illalliseen, viinilasillisiin ja minttukaakaoihin.

Maanantaiaamuna alkoi taas sinkkunaisen uravaihe. Työpäivän päätteeksi sinkkunainen lähti kokoustamaan pariksi tunniksi. Johan alkoi illalla takapuolta puuduttaa.

 

Digi digi! helmikuu 29, 2008

Aihe: minä — fustian @ 10:39 ip
Tags:

Nyt on laitetta kerrakseen. Tv-tasolla seisoo itse katselulaitteen lisäksi 3 DVD-soitinta ja 2 digiboksia. Yhden DVD-soittimen kaukosäädin on rikki, yksi ei anna ääntä televisioon ja yksi sitten toimii. Toinen digiboksi on antennitalouteen ja toinen kaapelitalouteen. Kuitenkaan digiboksi ja DVD-soitin eivät voi olla yhtä aikaa kytkettyinä, eivät toimi. Joten, kun haluaa katsella leffaa, pitää könytä kulmatason taakse otsalamppu päässä vaihtamaan johtoja ja kun taas haluaa nähdä televisio-ohjelmia, niin on kaivettava taas samainen otsalamppu ja vaihdettava johdot takaisin. Voisiko asian hoitaa helpommin? Luultavasti aviomies-palvelu voisi auttaa?!?

 

Lätkässä helmikuu 29, 2008

Aihe: minä — fustian @ 8:53 ap
Tags: ,

Edellisessä postauksessa mainitsin tekeväni jotain, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Kävin jääkiekkopelissä. Tapasin vanhan ystäväni, höpöteltiin ja muisteltiin menneitä – naurettiin, paljon. Tuttujakin näki, lähes kymmenen vuoden takaa! Joku muuttunut enemmän, joku vähemmän.

Yritin seurata peliä, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, mutta kummasti sitä myös katseli, että millaista ihmistä siellä peliä tuijotti. Ja lopuksi tein havainnon, täällä on paljon hyvännäköisiä miehiä! Enkä tarkoita niitä mustan esineen perässä viuhahtelevia topattuja peliukkoja, vaan yleisöä. (Noh, oli siellä jokunen ihan ok peliukkokin, huomasin nähkääs pelin alussa kun screenillä esiteltiin isäntäjoukkueen kokoonpano.) Sinkkunaisen taivas?No, ei kai sentään, mutta parempaan hätään oiva katselmuspaikka.

Tässä strategia (saa vapaasti kopioida);

ensin istutaan sivistyneesti ja katsellaan asiantuntevasti peliä. Kommentoidaan vieruskaverille jotain tapahtumaa ja välillä osoitellaan sormella kohti peliareenaa. Sitten vilkuillaan sopivia kohteita, kunnes niistä valitaan oivallisin. Aina silloin tällöin “sattumalta” vilkaistaan oivallisinta kohdetta, kunnes kohde huomaa, ja silloin vedetään katse pois. Erätauolla on sopiva aika hipsiä käytävälle kohteen läheltä, jotta huomaa, onko kohde rengastettu. Jos on, niin etsi uusi kohde. Jos ei, niin voit jatkaa. Toisen erän aikana katselutiheyden kohteeseen voi puolitoistakertaistaa. Vieno hymy auttaa. Toisella erätauolla voi kohdetta jo tervehtiä ja viimeisen erän jälkeen on aika tehdä ratkaisevin siirto. Klassinen avaus: “Mitä kuuluu?”

Tämän jälkeen kohde joko ryhtyy juttelemaan kanssasi tai tyytyy mulkaisemaan kukakohan tuokin on -katseella ja sinä luikit häntä koipien välissä kotiin nuolemaan haavojasi.

Toisin kuin nyt luullaan, niin minulle ei käynyt kumminkaanpäin. Tajusin vasta pelin loppuessa, että mitä olisin voinut tehdä sen reilun parituntisen ajan sen sijaan että tyydyin vain katselemaan kentälle.